Piia Pantsu :: Kysy hevosenhoidosta

Kesäihottuma

Kesän alkaessa montaa hevosta alkaa riivata kesäihottumaksi kutsuttu sairaus, joka voi muodostua hevoselle todelliseksi tuskaksi.
Erinomainen artikkeli ihottumasta ja sen hoidosta löytyy sivulta http://personal.inet.fi/luonto/kaarne/ihottuma.html

Hevosinfluenssa

...eli tämä Suomea nyt riivaava tauti. Miten eroavat A1- ja A2- virustyypit? Haluaisin muutenkin kuulla tästä aiheesta.
Entäpä sitten pääntaut, eikös sitäkin ole nyt liikkeellä?

-Muzu

Hevosinfluenssaepidemia tosiaan riehuu parhaillaan Etelä-Suomessa. Pääntautiepidemiasta ei ole tullut ainakaan virallista tiedotetta, joten emme osaa kommentoida asiaa tarkemmin.

Taudin leviämisen ehkäisemiseksi suositellaan kaikkien niiden hevosten rokottamista, jotka eivät vielä ole olleet tartunnan kanssa tekemisissä. Sairaita hevosia tai niiden kanssa kontaktissa olleita terveitä hevosia ei kuitenkaan kannata rokottaa.

Sairastuneet hevoset ja myös niiden kanssa kosketuksissa olleet terveet hevoset tulee pitää erillään muista hevosista.

Talleihin, joissa on sairastuneita hevosia, ei saa tuoda uusia hevosia. Sairaita hevosia hoitavien ihmisten tulee huolehtia erityisesti käsihygieniasta ja vaatteiden vaihdosta, mikäli he käyvät talleissa, joissa sairautta ei ole. Sairaita hevosia ja niiden kanssa kosketuksissa olleita terveitä hevosia ei saa kuljettaa yhteiskuljetuksissa muualta tulevien hevosten kanssa.

Hevosinfluenssa tarttuu ensisijaisesti suoraan hevosesta toiseen pisaratartuntana, mutta myös ihmiset voivat levittää tautia esim. vaatteissaan. Virus voi selviytyä tartuntakykyisenä hevosen ulkopuolella jopa 2-3 päivää (tartuntamahdollisuus hoitovälineiden ja ihmisten välityksellä). Hevosinfluenssa ei tartu ihmiseen.

Hevosinfluenssan aiheuttaja on hevosen influenssavirus.
Hevosinfluenssa on erittäin helposti tarttuva. Virukset leviävät ilmassa pisaratartuntana hevosten välillä, ja myös oireettomat hevoset voivat levittää tartuntaa.

Hevosinfluenssan ensimmäinen oire on korkea kuume (jopa 41°C). Kuumeen nousua seuraa kuiva yskä sekä usein sierainvuotoa (yleensä aluksi kirkasta) ja jalkojen turvotusta. Oireet ovat voimakkaimmat rokottamattomilla ja nuorilla hevosilla. Rokotetuilla ja vanhemmilla hevosilla oireet ovat yleensä lievemmät tai hevoset eivät sairastu lainkaan.

Rokottamattomat hevoset paranevat yleensä pelkällä levolla 10 päivässä, mikäli jälkitauteja ei esiinny. Rokotetuilla hevosilla tauti on yleensä lievä ja paraneminen nopeampaa. Valitettavasti influenssassa jälkitaudit ovat varsin yleisiä, ja nämä vaativat yleensä eläinlääkärin hoitoa.

Tartunnan leviämisen estämiseksi olisi kaikki tallin hevoset pidettävä eristettynä muista hevosista 10 päivää viimeisen hevosen sairastu-misesta. Jos kaikki tallin hevoset on asianmukaisesti rokotettu, riittää 5 päivän eristys viimeisen hevosen sairastumisesta.

Asianmukaisilla rokotuksilla voidaan hevosen sairastuminen usein estää kokonaan, tai ainakin merkittävästi lieventää sairauden oireita. Jotta rokotus tehoaisi hyvin, täytyy kaikki tallin hevoset rokottaa säännöllisesti. Parasta olisi aloittaa rokotukset jo varsana, jolloin suoja kehittyy parhaiten. Suositeltava rokotusohjelma on:

- 1. rokotus varsalle n. 6 kuukauden iässä
‑ 2. rokotus 1‑2 kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta
- Tämän jälkeen rokotus 6 kuukauden välein 4‑vuotiaaksi saakka.
‑ Tämän jälkeen rokotus vähintään vuosittain.
Käytössä on myös erilaisia yhdistelmärokotteita, osa sisältää sekä influenssa- että herpesvirusrokotteen. Yleisesti käytetään myös yhdistettyä influenssa- ja jäykkäkouristusrokotetta.

Rokotettaessa hevosen tulee olla terve, eikä rokotusta ole hyvä antaa samana päivänä kun hevonen on kilpaillut tai ollut kovassa valmen-nuksessa. Rokotuksen jälkeen hevosen liikunnan tulee olla kevyttä viikon ajan, minkä jälkeen voi valmentaa ja kilpailla normaalisti.

Mikäli hevonen on rokotettu varsasta asti, ja se on rokotettaessa terve, ovat rokotuksen sivuvaikutukset erittäin harvinaisia.

1) Pyri estämään tartunnan leviäminen eristämällä talli/tallit missä sairaita hevosia on. Hevosia ei saa viedä pois tallista eikä uusia hevosia ottaa talliin.

3) Eläinlääkäriä odotettaessa mittaa kaikkien hevosten lämpö. Selvitä myös hevosten rokotustilanne. Mieti mistä tartunta olisi voinut tulla, mahdollisia lähteitä ovat esimerkiksi kilpailumatkat, uudet hevoset ja yhteiskuljetukset.

4) Huolehdi hyvästä hygieniasta tallissa. Pese kädet huolellisesti välit-tömästi sairaiden hevosten käsittelyn jälkeen. Järjestä sairaille he-vosille oma hoitaja tai hoida ne viimeiseksi. Sairaita hevosia hoidet-taessa tulee käyttää erillistä haalaria ja jalkineita, joita ei käytetä oireettomia hevosia käsiteltäessä. Älä ota talliin ylimääräisiä vie-railijoita. Vältä vierailuja muihin talleihin. Vaihda vaatteet ja kengät jos välttämättä joudut käymään muissa talleissa.

5) Kerro avoimesti tallisi tilanteesta asianosaisille. Muista että myös täysin terveet hevoset voivat levittää tartuntaa eteenpäin. Tarttuvat taudit ovat yhteinen ongelma ja niiden vastustaminen vaatii kaikilta asianosaisilta yhteistyötä.

1) Rokota kaikki tallin hevoset säännöllisesti hevosinfluenssaa vastaan. Jos vain osa hevosista on rokotettu, ei rokottamisesta saada parasta mahdollista hyötyä.

2) Huolehdi tallin ilmastoinnista ja rehujen hyvästä laadusta. Huono talli‑ilma rasittaa tarpeettomasti hevosen hengityselimiä, ja heikentää hevosen omaa vastustuskykyä tarttuvia tauteja vastaan.

3) Jos mahdollista, pidä nuoret hevoset erillään kilpahevosista. Nuoret hevoset sairastuvat helpommin ja niiden sairastelu lisää myös vanhempien hevosten riskiä saada tartunta.

4) Jos kilpailupaikalla valjastat vieraassa tallissa, otat aina tartunta-riskin. Samoin käy, jos otat talliisi vierailevia hevosia yöpymään tai valjastamaan.

5) Yhteiskuljetukset ovat aina tartuntariski. Jos lainaat kuljetusautoa, kannattaa se aina puhdistaa huolellisesti ja desinfioida.

6) Seuraa hevosten terveydentilaa tarkasti. Jos sairaus havaitaan ajoissa, on toipumisaika usein huomattavasti lyhyempi, kuin silloin jos hevosta on rasitettu sairaana. Aamulämmön säännöllinen mittaus on hyvä tapa seurata tilannetta. Tällöin tiedetään jokaisen hevosen oma, yksilöllinen ruumiinlämpö. Muutokset on helpompi huomioida, kun normaalilämpö tiedetään.

Loishäätö

Loishäätö niitä välttämättömiä – joskaan eivät niin mukavia – hevosenhoidollisia toimenpiteitä, jonka laiminlyöminen aiheuttaa hevoselle vakavia terveysongelmia, jopa hengenvaaran. Näin laidunkauden kynnyksellä onkin hyvä tarkistaa missä mallissa oman hevosen madotusasiat ovat.

Olemme käyttäneet ohessa lähteenä Hyvinkään Hevossairaalan ohjeistusta hevosen rokotus- ja loishäätöohjelmaksi. Vieraile myös sairaalan omilla kotisivuilla, http://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/fin/index.shtml Sivuilla on paljon hyödyllistä tietoa mm. rokotuksista

Sisäloiset (”madot) ovat merkittävä altistava tekijä ähkylle, laihtumiselle ja yskälle etenkin varsoilla. Ähky puolestaan on suurin yksittäinen hevosen kuolemaan johtava sairaus. Kontrolloidulla loishäätöohjelmalla voidaan ähkyyn sairastumisen riskiä vähentää merkittävästi. Tehokas sisäloisten torjunta koostuu altistuksen vähentämisestä laitumia ja tarhoja siivoamalla sekä säännöllisestä, suunnitellusta matolääkitysohjelmasta.

Tammikuussa suosittelemme hevosten madottamista moksidektiinilla, jonka vaikuttava aine tehoaa myös pienten pyörömatojen suolen limakalvolle kapseloituneisiin toukkamuotoihin, jotka aiheuttavat oireita keskitalvella. Tyypillinen oire on ripuli. Toukokuussa käytetään yhdessä ivermektiiniä ja pratsikvantelia, mikä tehoaa sekä pyörömatoihin että leveään heisimatoon. Elokuussa hevoset madotetaan ivermektiinillä pyörömatojen kontrolloimiseksi laidunkauden aikana. Marraskuussa hevosille annetaan tupla-annos pyranteeliembonaattia, mikä tehoaa leveään heisimatoon. Leveän heisimadon merkitys ähkylle altistavana tekijänä on ymmärretty vasta hiljattain. Leveän heisimadon elinkierto on siinä määrin pitkä, että madotus kahdesti vuodessa on riittävä.

Ohjelman toimimisen kannalta on tärkeää, että tallissa luodaan laumaimmuniteetti eli kaikki toistensa kanssa tekemisissä olevat hevoset matolääkitään yhtä aikaa saman ohjelman mukaisesti.
Monet ovat kysyneet miten pääsisi hevosenhoitajaksi ulkomaille.
Periaatteessa helposti: hevosenhoitajista on jatkuva pula ympäri maailmaa. Alan lehdet, esim. Ruotsissa ilmestyvä Ridsport on täynnä ilmoituksia, joissa haetaan hoitajia ulkomaille. Suomalaiset hoitajat ovat erityisen hyvässä maineessa, koska te olette työteliästä ja tunnollista porukkaa :)

Ennen ensimmäiseen ilmoitukseen vastaamista kannattaa kuitenkin miettiä muutamaa seikkaa:
1) Oletko riittävän kokenut tehtävään? Ulkomaiset tallit, jotka värväävät hoitohenkilökuntaa ovat useimmiten ammattitalleja, jonne tulevien työntekijöiden oletetaan automaattisesti olevan kokeneita osaajia. Ulkomaille ei siis voi lähteä oppimaan perusasioita, vaan yleensä sinne ammattitalleihin lähtevät hoitajat ovat hankkineet kotimaastaan vahvan kokemuksen esim. kilpahevosten hoitajana tai tallimestarityyppisistä tehtävistä. Olen kuullut tapauksista, jossa hevosenhoitaja laitetaan ajamaan iso rekallinen hevosia ensimmäisenä työpäivänään maasta toiseen. Tällaiseenkin saa varautua, kun puhutaan ammattitalleista.

MADOTUSSUOSITUKSET ERI HEVOSRYHMILLE

Tammikuu: moksidektiini
Toukokuu: ivermektiini + pratsikvanteli
Elokuu: ivermektiini
Marraskuu: pyranteeliembonaatti, tupla-annos

Ensimmäinen matolääkitys varsalle annetaan kuukauden iässä, ja puolivuotiaaksi saakka varsa saa madotuksen kerran kuukaudessa.
- 1 kk ikäisenä fenbendatsoli
- 2 kk ikäisenä ivermektiini
- 3 kk ikäisenä fenbendatsoli
- 4 kk ikäisenä ivermektiini
- 5 kk ikäisenä fenbendatsoli

Kuuden kuukauden iässä varsat madotetaan ivermektiini-pratsikvantelivalmisteella. Kuusi kuukautta täytettyään varsa madotetaan kuten aikuinen kilpa- ja harrastehevonen.

Tiineet tammat

Tammikuu: moksidektiini
Toukokuu: ivermektiini + pratsikvanteli
Elokuu: ivermektiini
Marraskuu: pyranteeliembonaatti, tupla-annos

Lisäksi 1-2 kk ennen varsomista tamma madotetaan ivermektiinillä ja pratsikvantelilla sekä viikko varsomisesta ivermektiinillä.

(Lähde: Hyvinkään Hevossairaalan kotisivut 12.4.2007)

Rivin hoito ja ehkäisy

Yski kevään tulon harvoja huonoja puolia on se, että kun kelit muuttuvat kuraisiksi, hevoset saavat helposti jalkoihinsa riviksi kutsutun ihottuman. Rivi hevosen jalaiheutuu ihon kuivumisesta, eikä se pienissä määrin ole kovinkaan haitallista. Hankalaksi ihottuman muuttuu, jos iho sen seurauksena rikkoutuu ja kurasta pääsee bakteereja ihon alle. Tällöin rivi voi välillisesti aiheuttaa vakaviakin tulehduksia.
Parasta rivin ehkäisyä on pitää hevosen jalat kuivina ja puhtaina. Eli kun hevonen otetaan esim. tarhasta sisälle, jalat pitäisi suihkuttaa puhtaiksi kurasta ja liasta, kuivata ja voidella kevyesti. Varusteliikkeistä saa erityisesti rivin ehkäisyyn tarkoitettuja voiteita. Älä kuitenkaan käytä pesuun saippuaa, sillä se kuivattaa hevosen ihoa turhaan.
Jos rivi on jo päässyt alkamaan, käytä lievästi antiseptista puhdistusainetta (esim. ihmisille tarkoitettua keittiösaippuaa), ja voidetta (kuten Helosania).
Jos rivi ei ole kovin paha, voit koittaa selvitä sen kanssa ilman vettä, eli harjaa vain lika pois ja levitä rasvaa rupien päälle vain tarvittaessa.
Älä nypi rivirupia pois, vaan anna niiden tippua iholta itsekseen. Tällöin ihottuman alle ehtii kasvaa uutta ihoa. Jos iho on vaaleanpunainen ja rikkoutunut, on riski tulehdukseen erittäin korkea.
Rupia voi pehmentää ja hoitaa myös sekoittamalla keskenään vauvoille tarkoitettua sinkkipastaa (esim. Natusan) ja antiseptista voidetta, kuten Bacibactia. Vaikutusta voi vielä tehostaa laittamalla näiden päälle sideharsoa, jokin lämmittävä patja ja pinteli. Kun ruvet ovat pehminneet tarpeeksi ja iho niiden alla on parantunutta, ruvet lähtevät pois kädellä pyyhkäisemällä. Jos rivi etenee tulehdusasteelle, kannattaa jalkaan laittaa betadine- tai jodihaude yöksi. Muista laimentaa haude, koska muuten hevosen jalat kirvelevät.
Jos turvotus ja kuumotus eivät vieläkään muutamassa päivässä laske, soita eläinlääkärille.

Ulkomaille haetaan josnkun verran myös ”hevos-au paireja”, jolloin ideana on, että työntekijä hoitaa perheen mahdollisia lapsia, talousaskareita ja sen lisäksi muutamaa hevosta. Tällöin kokemuksella ei ole aivan niin suurta painoarvoa.

2) Mitä ulkomaankomennukselta haluat? Tämä on tärkeä selvittää itselleen. Jos haluat pääasiallisesti oppimaan kieltä, ei valitsemallasi tallilla ole niin suurta väliä kuin jos haluat hioa jotain itsellesi tärkeää osa-aluetta. Tällaisia voivat olla nuorten hevosten koulutus, lisäopin hankkiminen jostain tietystä lajista, kisahoitajakokemuksen kerääminen jne. Monilla talleilla tarjolla on yksinkertaisesti karsinoide siivoamista ja muita tallin rutiinihommia, eikä juuri muuta kuten ratsastusta. Ota siis tarkoin selvää mitä sinulta edellytetään ja mitä tallilla pääsee tekemään.

3) Varaudu pitkiin työpäiviin, vähäisiin vapaisiin ja huonoon palkkaan. Suurilla talleilla hevosenhoitajien oletetaan hakevan työpaikastaan lähinnä työkokemusta, joten maksettavat palkat eivät ole suuren suuria, jos kohta hoitajan palkoilla ei juhlita missään maassa. Talleilla tehdään yleisesti ottaen hyvin pitkiä työpäiviä, ja yleinen käytäntö on, että vapaapäiviä on korkeintaan yksi päivässä, jolloin kuitenkin saatetaan käydä tallilla tekemässä ”jotain pientä.”

Jos olisin ensimmäistä kertaa lähdössä ulkomaille, lähtisin ehkä ensin selvittelemään olisiko mahdollista päästä jonkun suomalaisen, ulkomailla asuvan ratsastajan tallille töihin. Tällöin alku olisi ainakin kieliasioiden kannalta helpompi, ja saisit taustatietoa paikasta helpommin kuin täysin tuntemattomasta.

Koita löytää muita ulkomailla jo olleita hoitajia ja kysele heiltä mahdollisimman heidän työstään. Ulkomailla ei välttämättä kysellä koulutodistusten perään, mutta työkokemuksella on sitäkin suurempi painoarvo. Onnea matkaan!

KYSYMYS: Miten perusteellisesti harjaat hevosen? Kirjoissasanotaan, että hevosta tulisi harjata jopa 20-40 minuuttia päivässä, mutta talleilla harjataan käytännössä vain suurimmat liat pois, vai? Mitä hevonen pitää harjaamisesta? Mitkä hoitotarvikkeet ovat välttämättömiä?

VASTAUS: Tärkein asia hevosen karvapeitteen hoidossa on oikea ruokinta. Jos hevosen ruokinta ja perusterveys ei ole kohdallaan, karva ei kiillä, vaikka hevosta harjaisi harjaamasta päästyään. Tämä siis vain perustiedoksi.

Jos hecosen ruokinta on kohdallaan ja muutkin asiat hyvin, voi päivittäisellä harjaamisella ja karvan hoitamisella tehdä hiukan lisähohtoa hevoseen.

On aivan totta, että mekin harjaamme hevosista usein vain päivän aikana kertyneet pölyt pois. Karvan hyvä perushoito (ruokinta, klippaus, loimitus tarvittaessa) auttaa sen kunnon ylläpitämisessä. Hevosta ei tarvitse hinkata päivittäin puolta tuntia, vaan reipas kymmenminuuttinen riittää päivittäiseksi hoitorutiiniksi.

Tarvitset hoitopakkiisi harjakamman ja/tai tavallisen ihmisten hiusharjan, pyörösuan (mielellään kumisen, jotta voit harjata hevosesta irtokarvoja karvanlähtöaikaan), dandyn ja pölyharjan sekä pyyhkeitä ja kaviokoukun. Näillä pääsee jo pitkälle. Osta laadukkaat harjat, jotka sopivat omaan käteesi. Jos harjaat pitkään, osaat arvostaa käteen sopivan kokoista harjaa. Valitse ohutkarvaiselle hevoselle lyhytharjaksisia, pehmeitä harjoja, ja pitkäkarvaiselle taas sellaisia harjoja, jotka läpäisevät karvapeitteen kunnolla harjatessa.

Huom. Kysy millainen käytäntö tallillasi on: voiko eri hevosia harjata samoilla harjoilla? Joillain talleilla tämä on kielletty ihotautien leviämisen estämiseksi.

Tee itsellesi harjausrutiini, jota noudatat aina. Näin mikään tärkeä asia ei pääse unohtumaan kiireessäkään. Putsaa ensin kaviot (ja harjaa purut pois käytävältä, jos putsaat siinä!).

Suihkauta hevosen harjaan ja häntään hiukan show shinea tai selvittävää ”hoitoainetta”, jotta kampa/harja menisi harjan läpi kunnolla (voit tehdä tämän ensin ja putsata sillä aikaa kaviot kun aine vaikuttaa). Ihmisen hiusharja on hännälle hellävaraisin. Jos harja on lyhyt eikä valtavan paksu, voit käyttää kampaa. Älä revi takkuja auki, sillä terveitä jouhia on turha ”irrottaa” hevosesta. Uuden kasvaminen tilalle täyteen mittaansa kestää vuosia!

Selvittele pahimmat takut sormin. Älä seiso koskaan suoraan hevosen takana, vaan sivulla, kun selvittelet sen häntää. Häntä kuuluu leikata niin, että se ulottuu lepotilassa hevosen vuohisiin saakka. Harjan nyppiminen on taito sinänsä – palaan siihen joskus myöhemmin. Jos hevosen harja ei ole aivan poikkeuksellisen paksu, en suosittele nyppimistä. Se on työlästä eikä hevoselle kovin miellyttävää. Jos haluat taivuttaa hevosen harjaa yhdelle puolelle kaulaa, käytä taivutuslettejä. ne ovat siis yksinkertaisia, ohuita lettejä, jotka tehdään yhdelle puolelle hevosen kaulaa. Ne saattavat auttaa pitämään harjan yhdellä puolella kaulaa.

Harjaa hevosta sitten pyörösualla pyörivin liikkein. Paina harjaa keskiraskaasti niin että irtokarvat lähtevät ja hevonen saa hierontaa. Kopauta suka silloin tällöin lattiaan, jotta pöly irtoaa. Joillain talleilla on tapana kopauttaa sukaa lattiaan tietty määrä kertoja, jotta nähdään että hevoset on varmasti putsattu huolella ;)

Seuraavaksi käy hevonen läpi dandyn kera, tai suoraan pölyharjalla, jos sen karva on kovin lyhyt. Kaikki hevoset eivät pidä jalkojen ja mahanaluksen harjaamisesta, joten ole hellävarainen. Vedä sukaa pyörösukaa vasten, jotta pöly irtoaa.

Pölyharja on itse asiassa harjapakin tärkein työkalu. Sen ostamiseen kannattaa satsata. Lopuksi pyyhi hevonen vielä pyyhkeellä tai säämiskällä ylimääräisen pölyn varalta.

Puhdista harjat säännöllisesti! Jos harjaat hevosta likaisilla harjoilla, tulet vain levittäneeksi likaa ympäriinsä. Harjat voi pestä Fairylla tai Marseille-saippualla, jota saa marketeista.

Suihkauta lopuksi hevosen karvalle show shinea, jos katsot sen tarpeelliseksi. Mutta älä käytä tuotetta kaulalla tai satulan alla, koska se tekee karvan liukkaaksi. Tällöin satula voi liikkua helposti paikaltaan ja ohjat tulla liukkaiksi.

Hevosen voi pestä shampoolla muutaman kerran vuodessa. Liian usein toistuva pesu syö ihon luonnollista kiiltoa, joka tulee karvoituksen talirauhasista. Pelkkä hikisen hevosen huuhtelu riittää mainiosti peruspesuksi kesäisin.

Satulassa on tärkeä tarkkailla vastinhihnojen sekä jalustinkoukkujen ja –hihnojen kuntoa.

KYSYMYS: Miten neuvoisit puhdistamaan hevosten varusteet? Kuinka usein ja millaisilla aineilla?

VASTAUS: Me putsaamme suitset ja satulat joka käytön jälkeen. Pyyhimme ne kostealla sienellä ja jollain satulasaippualla, esimerkiksi Stübbenin ja Equiminsin tuotteet ovat kokemusteni mukaan hyviä. Tärkeintä on, että varusteista pyhitään pois hevosen hiki. Se syövyttää nahkaa pidemmän päälle. Myös pölyt on mukava pyyhkiä pois, koska siten varusteet on kiva ottaa käyttöön seuraavaa käyttöä varten.

Myös jalustinkumit pitää silloin tällöin vaihtaa, viimeistään silloin kun kumi alkaa olla niin sileä että saapas luistaa siinä.

Ennen kilpailuja irrotan myös kaikki suitsien soljet toisistaan ja puhdistan varusteet oikein perusteellisesti. Tällöin saatan käyttää myös nahkaöljyä tai -rasvaa. Sen käyttöä tulee kuitenkin säännöstellä, koska liiallinen öljyäminen tekee nahasta venyvää, ja varusteet tulevat epäsopiviksi. Tavallisesti pelkkä säännöllinen saippualla peseminen riittää. Öljyä kannattaa käyttää vain kaikkein kuivimpiin kohtiin.

Suojat pestään niin ikään joka käytön jälkeen. Tämä on hyvin tärkeää, sillä suojiin jäänyt hiekka voi hiertää hevosen nahan vereslihalle, ja pahimmillaan siitä voi kehittyä jopa pahanlaatuinen tulehdus, jos rikkinäisestä ihon kohdasta menee bakteereja sisälle.

Tavalliset muovisuojat pesen harjalla ja vedellä, lampaankarvaiset nahkasuojat taas vaativat karvaosan harjaamista ja satulasaippuaa nahkaisiin osiin.

Kuolaimet pestään joka käytön jälkeen. Älä käytä metallinkiillotusaineita! Ne ovat erittäin myrkyllisiä ja taatusti myös pahan makuisia. Jotkut erikoisliikkeet myyvät erityisesti hevosvarusteiden metallinkiillotukseen tarvittavia aineita.

Loimet harjataan karvoista ja puruista puhtaaksi päivittäin. Tallillamme on iso teollisuuspesukone, jolla loimet voi pestä. Jos tallillanne ei ole sellaista, vie loimet pesulaan putsattaviksi. Tavalliseen pesukoneeseen ne eivät mahdu, tai jos juuri ja juuri mahtuvatkin, tällöin vesi ei pääse kiertämään koneessa tarpeeksi ja loimi jää likaiseksi. Pese myös satulahuovat aina kun ne ovat tulleet silmin nähden likaisiksi. Jos huopaan tarttuva hiki ja pöly kovettuvat, ne voivat hiertää hevosen selän auki.

Repeämät jne. tekstiileissä kannattaa paikata heti, jotta loimen ylipäätään saisi vielä korjattua.

Hyvällä huollolla varusteet kestävät vuosikausia. Tallimme vanhimmat satulat ovat kestäneet jatkuvassa käytössä yli 15 vuoden ajan, joka on tietysti vaatinut toppaamista silloin tällöin.

Toinen virhe lämppäreitä käytettäessä on se, että ne kierretään liian tiukalle. Pinteleitä ei ole tarkoitus vetää kovinkaan kireälle, vaan ainoastaan sellaisiksi, että ne pysyvät jalassa.

Linimentin käyttäminen lämpöpinteleiden alla on jonkunasteinen riski, sillä lämmittävä yhteisvaikutus saattaa olla liian kova, ja iho rikkoutuu liiallisen Joskus hevosilla käytetään lämpöpinteleitä patjojen kera siksi, etteivät hevoset kolhisi jalkojaan esimerkiksi piehtaroidessaan.
Itse emme suosi tällaista tapaa, emmekä pidä hevosilla tarhassakaan suojia. Piia on sitä mieltä, että hevoset oppivat paremmin varomaan itseään ja katsomaan jalkojaan, jos ne muutaman kerran kolauttavat ne sen sijaan että niitä ”pidetään pumpulissa” ja aina käärittyinä kaiken varalta.

Linimenttejä voi käyttää ilman pinteleitäkin. Linimenttejä on periaatteessa kahta lajia; lämmittävät ja viilentävät. Lämmittävä linimentti laittaa siis verenkierron liikkeelle ja poistaa nesteitä, kun taas viilentävä johtaa jaloista lämpöä pois rasituksen jälkeen.

Itse käytämme hevosilla savea, joka viilentää jalat tehokkaasti ollen samalla iholle hellävarainen. Levitän saven hevosten jalkoihin ratsastuksen jälkeen. Savi harjataan pois kun se on kuivunut.

Jalkojahan voi viilentää myös kylmällä vedellä. Tällöin hyvä apu ovat jalkoihin laitettavat ”piuhat”. Ne säästävät vettä ja myös aikaasi, kun et joudu seisomaan letkun kanssa hevosen vieressä. Jos hevonen on tottunut kylmäämiseen voit kiinnittää löysän pintelin hevosen jalkaan ja sijoittaa letkun siihen.
Jalat kylmätään jotta laajenneet verisuonet vetäytyvät takaisin kokoon.Näin jännevikojen riski pienenee. Vedellä kylmääminen ehkäisee myös pieniä tulehduksia ja huuhtelee lian pois pikkunaarmuista.

Jalkojen, kuten hevosen hoidossa yleensäkin kannattaa muistaa, että yksinkertainen on kaunista. Linimenttejä, kääreitä, eikä muitakaan hoitoja kannata tehdä vain tavan vuoksi.
Tärkeintä jalkojen hoidossa on se, että kun käyt hevosen jalat päivittäin läpi, huomaat heti jos niissä on pieniäkin muutoksia, kuten lämmönnousua, turvotusta tms. Näin ongelmiin päästään puuttumaan ennen kuin niistä tulee suurempia.

Parasta jalkojen hoitoa on säännöllinen, kohtuullisilla pohjilla harjoitettu liikunta.

kaviorasvojen käytöstä ollaan yleensä kahta mieltä. Toiset sanovat, että niiden käyttö estää kosteutta pääsemästä kaviosta ulos, toiset taas sanovat aineiden toimivan juuri päinvastoin. Ainakaan hevosella ei pitäisi käyttää formalehydia sisältäviä rasvoja, koska ne estävät kosteutta pääsemästä kavion syvempiin kerroksiin.
Me laitamme hevosillemme vain ruununrajaan kaviota vahvistavaa ainetta, ja käytämme öljyjä kilpailuissa kosmeettisiin tarkoituksiin, siis värjäämään hevsen kaviot mahdollisimman siistin ja viimeistellyn näköiseksi. Myös kylmäkääreitä ja jääpinteleitä käytetään hevosen jalkojen viilentämiseen.Hevostarvikekaupoista saa venähdysten ja turvotusten ensiapuun tarkoitettuja muovikääreitä,jotka otetaan suoraan pakastimesta ja muotoillaan jalan ympärille.
Lumipusseja voi tehdä talvella.Tavallisen muovikassin pohjaan tehdään reikä ja lykätään hevosen jalka siitä läpi.Pussi kiinnitetään alaosastaan pintelin avulla hevosen nilkan kohdalle.Tämän jälkeen pussi täytetään lumella ja pinteli kiedotaan pussin päälle polven alle niin,että lumi painuu tiiviisti jalkaa vasten joka puolelta.Lumi sulaa noin 20 minuutissa ja pinteli löystyy,jolloin kääre poistetaan.

Koska klippaamisesta on tullut paljon lisäkysymyksiä, jatkan aiheesta vielä tässä.

Milloin hevonen pitäisi klipata?

Yleensä syys-lokakuu on hyvää aikaa aloittaa klippaaminen, jos hevosta ei klipata ympäri vuoden (yleensä vain kilpahevosten karva klipataan näin tiheään, joskus myös vanhojen hevosten karvan joutuu ajamaan alkukesästä, koska niiden talvikarva ei aina putoa lämpimien ilmojen tullessa.)

Jos hevosen karva kasvaa epänormaalin pitkänä kesällä, konsultoi eläinlääkäriä – liiallinen kasvu voi olla merkki jostain sairaudesta.

Kun ensimmäinen klippaus on tehty, joutuu karvaa loimituksesta huolimatta siistimään noin kerran kuussa uudelleen. Tee viimeinen klippaus helmikuun lopussa; näin et tule häirinneeksi uuden kesäkarvan kasvatusta.

Klippausmalleja on monia erilaisia. (Hyviä kuvia osoitteessa http://www.eques.com.au/general/march2005/cliptips.htm). Valitse malli sen perusteella miten paljon hevosesi hikoilee ja kuinka paljon jaksat loimittaa sitä. Jos ratsastat maneesissa, erityisesti lämmitetyssä, ovat laajemmat leikkaukset tarkoituksenmukaisia. Jos taas ratsastat koko talven ulkona, voi sellainen malli, jossa karvaa poistetaan vain vähän, olla paikallaan.

Vähiten karvaa leikataan mallissa, jossa karva ajellaan vain kaulasta ja vatsan (stripclip) , joskus hyvinkin kapealta alalta. Leikkauksella tavoitellaan sitä, että hevonen ei hikoilisi liikaa kun sitä liikutetaan. Näin leikattu hevonen voi kuitenkin ulkoilla leudolla säällä ilman loimitusta, mikä vähentää vaivalloista loimirallia.

Loimileikkauksessa hevosen selkään jätetään loimen näköinen ja kokoinen alue karvaa, kun muu kroppa ajellaan jalkoja lukuun ottamatta. Tämä sopii hevoselle, jota liikutetaan päivittäin, mutta joka loimitetaan tarhaan. jalkoihin jätettävät karvat suojaavat ja lämmittävät hevosta. Vuohisia voi kuitenkin siistiä leikkaamalla vuohistupsut saksilla siistimmiksi.

Hunter -leikkaus tarkoittaa mallia, jossa jätetään vain jalkoihin ja satulan alle.

hevosen voi klipata myös kokonaan ”kaljuksi”, jos hevonen on vaativassa treenissä ja kilpailee koko talven läpi. Itse suosin mallia, jossa hevoselle jätetään satulan alle vähän karvaa, samoin jalkojen klippaamisessa tulee käyttää harkintaa.

Kokoklippaus näyttää siistiltä, mutta vaatii erittäin huolellista loimitusta, ja kylmillä ilmoilla mahdollisesti myös jalkojen käärimistä lämpöpinteleihin, joka on melkoinen lisä päivittäisiin hoitorutiineihin. Suosittelisin siis Suomen talveen mallia, jossa jalkoihin ja satulan alle jätetään karvaa.

Muutama sana turvallisuudesta: klipperin terät ovat erittäin teräviä, joten ne voivat vahingoittaa hevosta, jos se pelästyy. Siksi klippausta ei saa koskaan aloittaa suin päin, vaan kone on esiteltävä hevoselle asteittain. Muista myös, että pelästyessään myös sinä olet vaaravyöhykkeessä. Sido siis hevonen mahdollisimman leveään ja valoisaan paikkaan kunnon nahkariimu päässä, pää kummaltakin puolelta kiinni (jos hevonen ei siedä kiinni olemista, pyydä mukaan erittäin kokenut avustaja joka pitää hevosta paikalla – tai luovu koko ideasta).

Totuta hevosta ensin leikkurin ulkonäköön ja sitten ääneen. Klipperit pitävät mallista riippuen kovaakin ääntä, joka hermostuttaa hevosta ennen kuin se tottuu ääneen.

Kuljeta konetta pitkin hevosen karvaa ensin niin, että kone ei ole päälä. Etene rauhallisesti, et välttämättä pääse tositoimiin heti ensimmäisenä päivänä. Tee totutteluvaihe mieluummin liioitellun huolellisesti kuin hosuen, näin säästyt monelta ongelmalta myöhemmin.

Pidä vanhoissa klippereissä huoli siitä, että sen terät on kunnolla teroitettu! Tylsät terät eivät leikkaa karvaa irti vaan kiskovat sitä tupestaan epilaattorin tavoin. Sellaisen kokemuksen jälkeen sinulla on hevonen, joka ei todellakaan suhtaudu myönteisesti klippaamiseen. Koneet ovat kalliita, joten ne pitää muutenkin huoltaa ja putsata jokaisen käytön jälkeen.

Jos hevonen ei totu ääneen pidemmälläkään totutteluajalla, tai se ei anna klipata itseään tietyiltä alueilta (esim. vatsanalus, kupeet, niska), voit joutua luopumaan koko ideasta. Jos klippaaminen tuntuu välttämättömältä ja hevonen on hankala, kysy eläinlääkäriltäsi olisiko hevonen rauhoitettavissa ongelma-alueiden klippaamiseksi.

Jos klippaaminen takeltelee muuten, pyydä jotakuta kokenutta klippaajaa tekemään homma puolestasi ja ”kurssittamaan” ohessa. Monet hevosenhoitajat tekevät klippauksia pientä korvausta vastaan. Tällöin et myöskään joudu hankkimaan omaa konetta.

Ennen klippaamisen aloittamista harjaa hevonen tai pese se, jos se on erityisen likainen. Tämä siksi, että klipperin terät saattavat jumittua, jos karva on erityisen pölyinen tai rasvainen.

Muista myös, että terät kuumentuvat leikatessa. Pidä siksi taukoja, ettei liian kuuma terä polttaisi hevosen ihoa!

Pidä ainakin aluksi mukana mielellään joku avustaja, joka voi rauhoitella hevosta tarpeen tullen. Hän voi syötellä hevosta ja silitellä sitä samalla kun itse keskityt itse operaatioon.

Piirrä liidulla haluamasi mallin rajat hevosen karvaan. On yllättävän hankalaa tehdä mallista tasainen ja symmetrinen, joten liidun kanssa pelaat varmemman päälle.

Aseta leikkuri myötäkarvaan, äläkä paina teriä liian lujaa. Jos painat liian kovin, karvaan tulee syvännemäisiä kuvioita, ja toisaalta painaminen voi häiritä hevosta. Jos ajelet jalat, voit joutua ajamaan vastakarvaan, koska karvoitus jaloissa on niin lyhyttä, etteivät terät pure muuten.

Yleensä klippaaminen aloitetaan niskasta ja kaulasta ja edetään siitä taaksepäin, mutta jokainen löytää oman tapansa leikata, pääasiahan on, että haluttu malli saavutetaan. Pääasia on, ettei hevonen stressaannu liikaa.

Klipattu karva on helppo pitää siistinä, mutta sekin vaatii harjausta. Käytä pehmeämpiä harjoja niillä alueilla, joissa karvaa ei ole, ja varaudu talveen kahdella talviloimella, että sinulla on aina kuiva loimi tarhaan.

Klippaaminen

Milloin klippaaminen kannattaa? Mitä hyötyä / haittaa klippaamisesta on?

Klippaamisella tarkoitetaan hevosen karvan leikkaamista aivan lyhyeksi, siis "millin siiliksi".

Keinotekoinen talvikarvan lyhyenä pitäminen helpottaa hevosen hoitamista ainakin siinä mielessä, että se kuivuu nopeasti treenien jälkeen, ja karva on helppo pitää siistinä. Toisaalta klipattua hevosta ei voi pitää ulkona ja harvemmin sisälläkään ilman loimea, josta on aina oma vaivansa.

Jos hevonen on kuitenkin ahkerassa treenissä koko ajan, klippaaminen kannattaa. Hevonen on riskissä sairastua, jos se pysyy tuntikausia kosteana ratsastuksen jälkeen. Jos taas hevosta ratsastetaan niin varovaisesti, että se hikoilee vain harvoin, ei klippaaminen siinä tapauksessa kannata. Silloin karvan kannattaa antaa kasvaa niin pitkäksi kuin se kasvaa, koska se lämmittää hevosta niin, ettei loimitusta tarvita kuin kovimmilla pakkasilla tai muuten huonossa säässä.

Klippaaminen on monelle hevoselle alussa kauhistus, koska kone pitää kovaa ääntä. Jos hevonen pelkää, totuta sitä koneeseen pikku hiljaa pitämällä se ensin vain päällä nin että hevonen tottuu sen ääneen. Jos et ole itse klipannut aikaisemmin, pyydä jotain kokeneempaa ihmistä näyttämään mallia, sillä klippaaminen ei ole aivan niin helppoa miltä se näyttää.

Klippausmalleja on erilaisia. Jotkut klippaavat koko hevosen mahan- ja satulanalusta lukuunottamatta, toiset taas jättävät nk. hunter-leikkauksen, jossa karvaa jätetään pepun päälle ja jalkoihin, kun taas kaula ja lavat ajellaan. Klippauskoneella voi myös tehdä koristekuvioita, siis ajella vaikkapa karvaan sydämenmuotoinen karvatäplä.

Muuten hevosta voi vielä trimmata leikkaamalla vuohiskarvat lyhyiksi, ja nyppimällä harja ohueksi. Itse en juurikaan btee sitä, koska hevoset eivät useinkaan pidä nyppimisestä, ja harjan saa siistiksi letittämälläkin. En myöskään leikkaa hännän sivuja lyhyeksi, vaan laitan nekin mieluummin letille kilpailuihin.

Hoitohevoseni on kimo. Vaikka pidän sillä kilpailuissa loimea, se on usein yön aikana tahrinut itsensä karsinassa keltaiseksi. Miten saisin karvan pysymään mahdollisimman valkoisena? Miten usein hevosen voi pestä?

Kimohevosten puhtaana pitäminen on kieltämättä hankalaa. Itse käytän hevosten sukkien ja vakoisen karvan puhdistamiseen usein aivan tavallista Fairya. Tiskinpesuaine ei vahingoita ihmisen ihoa, joten katson sen sopivan myös hevosen iholle.

Hevostarvikeliikkeissä myydään erityisiä kimoshampoita, jotka paitsi puhdistavat, myös korostavat hevosen karvan sävyä. Mielestäni kuitenkin kimohevosen karvanhoitoon riittää hyvin aivan tavallinenkin hevosshampoo.

Kun valkoinen hevonen likaantuu, lika kannattaa pestä pois juoksevalla vedellä ja harjalla heti kun mahdollista. Mitä kauemmin keltaiset läiskät saavat jäädä hevosen karvaan, sitä varmemmin ne pinttyvät siihen kiinni.

Loimittaminen kilpailuissa kannattaa, koska usein kiireisen aikataulun vuoksi hevosta ei ehdi pestä kunnolla ennen starttia. Lisäksi hevosen peseminen kannattaisi aina ajoittaa niin, että perusteellinen pesu tehdään viimeistään kahta päivää ennen sitä hetkeä, jolloin hevosen tulee olla parhaimmillaan. Pesuaineet vievät karvasta sen luonnollisen kiillon, koska saippua pesee karvatupesta erittyvän, kiiltoa tuottavan rasvan pois. Luonnollinen kiilto palautuu karvaan parissa päivässä.

Hevosen voi pestä vaikka päivittäin pelkällä vedellä, mutta shampoopesut kannattaa rajoittaa muutamaan kertaan vuodessa, jos pesuille ei ole erityistä syytä. Kun kostean hevosen kuivattaa hikiloimella tai vastaavalla ”ilmastoidulla” loimella, karva painuu siistiksi pitkin hevosen nahkaa.

Joskus kouluhevosten epäsäännöllisiä sukkia värjätään ihmisten hiusväreillä. Tarkoituksena on, että sukat halutaan tasamittaisiksi. Likatahrojen peittämisen voi käyttää myös joskus talkkia. Talkkina voi käyttää tavarataloissa myytävää vauvatalkkia tai kalliimpaa, nk. french grooming chalcia, joka on samaa ainetta hevosille paketoituna. Talkki levitetään kuivalle iholle, ja hevosta voi taluttaa ravissa lyhyen kierroksen kalkitsemisen jälkeen, jotta ylimääräinen aihe lentää pois. Sukkien puhtaana pitäminen helpottuu, jos ne klipataan muutamaa päivää ennen kilpailuja.