25.9.
Syksyinen tervehdys Skånesta - hallitsevalta Suomen mestarilta, krhm! Olin siis elokussa Suomessa kilpailemassa ja voitin vihdoinkin SM-kultaa, se mitali minulta nimittäin puuttui edelleen kaikkien kilpavuosieni jälkeen. Oli mukavaa, mutta yllättävän paineistavaakin kilpailla kotimaan kamaralla. Kisapaikkana Kerava oli hieno, pienellä fiksauksella sinne saisi aivan kansainvälisenkin radan.
Sen jälkeen elämä on taas mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Jos elämämme oli ennenkin aikamoista palapelin kokoamista, niin nyt se on vielä haastavampaa taloprojektin ja Emilin kera. Kilpailukausi jatkuu edelleen kiivaana. Tulevana viikonloppuna kilpailen Saksan Kreuthissa Karusolla. haen sen kanssa olympiakvaaleja, ja Saksassa on sopivasti kolmen tähden kisa josta pisteitä voi saada.
Muuten olen keskittynyt enemmän esteratsastukseen, sekä nuorten koulutettavien hevosten Breederseihin. Nuorten kanssa on aina yhtä hauskaa, kun ne pääsevät ensimmäisiä kertoja aivan tositoimiin. Estehevosista yksi kiinnostavimmista hevosistani tällä hetkellä on aiemmin omistamani Cool Inin täyssisko Cool On.
Joten täällä on hektistä ja kaunista Skånen syksyä. Treenausintoa kaikille myös sinne Suomeen!
13.8.
Hei taas pitkästä aikaa. Nyt on kesä"loma" takana, ja alamme pikku hiljaa heittää kesälle hyvästejä.
Juuri tällä hetkellä tunnelmat ovat aika sekavat kilpailujen suhteen. Olin Saksan Schenenfeldissä kilpailemassa. Koulukoe meni loistavasti, Karuso tuntui hyvältä ja tuloksemme oli huomattavasti parempi kuin Puolassa alkukesästä. Odotin innolla maastokokeen alkamista, kunnes ratsastajat tavoitti suru-uutinen. Kahden tähden luokassa ratsastaja kaatui hevosen kanssa kakkosesteellä ja menehtyi. Kilpailu keskeytettiin, mikä oli täysin oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Kun lähtee vaikealle maastoradalle, pitää ratsastajan olla täydellisen keskittynyt siihen mitä hän on tekemässä. Olisi ollut ratsastajille vaarallista lähteä radalle kun tiesimme mitä oli tapahtunut.
Tämä oli taas yksi niistä hetkistä, kun koko lajin mielekkyys joutuu kyseenalaiseksi. Toisaalta emme koskaan saa kenttäkilpailusta täysin riskitöntä. Ratsastajien täytyy vain kehittää itseään jatkuvasti ja edetä ylöspäin luokkien vaikeusasteessa hyvin pienin askelin.
Myös EM-kisoihin osallistuminen on vaakalaudalla. Schenenfeldin jälkeen FEI muutti yksipuolisesti kvaalirajoja niin, että en pääse osallistumaan koko kisaan :(( FEI myöntää kyllä, että moka on heidän (en siis ehdi enää hakea kvaalia muualtakaan), mutta he eivät voi joustaa asiassa yhtään. Tämä jos mikä laittaa miettimään koko lajin mielekkyyttä. Kenttäratsastusasioissa hötkyillään liikaa.
Kotona jatkuu normaali kesähärdelli. Emil kasvaa ja voi paksusti. Itse koitan nyt suunnitella kilpailukalenteria sen varaan, että saan olympiakvaalit ajoissa kuntoon. Vielä on pieni mahdollisuus, että FEI:lle saadaan läpi valitus kvaalieni riittävyydestä, mutta itse en usko EM-kisaan pääseväni.
No, tällaista tämä urheilu on... Nyt ei auta muu kuin jatkaa taas arjessa eteenpäin. Motivaatiota kaikille koulun alkuun ja treeneihin!
7.6.
Hurraa! Olen niin sanotusti back on track... Sijoituin Puolassa toiseksi, ja voittokin oli hyvin lähellä. Vaikka fiilis ei ollut aivan sataprosenttisesti vielä entisensä, oli silti ihana päästä mukaan kunnon meininkeihin ja huomata, että mammanakin vielä osaa.
Koulukokeessa teimme Karuson kanssa yhden rikkeen, kun se vaihtoi ravista laukalle kohdassa, jossa näin ei pitänyt tapahtua. Esitimme 4-5 ylimääräistä laukanvaihtoa, joka ei ollut aivan suunniteltua. Siinä menetimme muutamia pisteitä ja olimme koulun jälkeen kolmansia.
Maastossa kelloni hajosi, mutta vanhasta muistista osasin näköjään pitää tempoa optimaalisesti yllä, koska aikani oli kaksi sekuntia alle maksimin maalissa. Karuso hyppäsi varmasti ja luotettavasti.
Emil oli myös rauhallinen! Hänen ensimmäinen pidempi matkansa vatsani ulkopuolella toimi loistavasti, ja minäkin sain keskittymisrauhan, kun Fredde piti pojasta huolta hektisimpien hetkien keskellä.
Tästä on hyvä jatkaa elokuussa Saksassa. Päätavoitehan on sitten EM-kilpailuissa syyskuun puolivälissä.
26.6.
Terveisiä sirkuksesta! Olemme tänään lähdössä Stregomiin Puolaan maailmancupin finaaliosakilpailuun. Uutissivullani jo mainostettiinkin minun voitaneen koko kilpailun, mutta valitettavasti siitä on kaksi vuotta aikaa ;) Joten nyt sama kisa mutta uusi yritys.
Meillä on siis täysi pakkaussouvi käynnissä, mukaan lähtee pari oppilastani, mm. Anna-Riikka Sulander Suomesta. Tallityöntekijät pakkaavat ja minä pidin vielä aamulla valmennustunnin oppilaalle, jonka hevonen ei mennyt peräänantoon sitten mitenkään. Emil alkoi hermostua, koska hänen ruoka-aikansa ja rytminsä ei odottele jäykkänä kulkevia hevosia, ja omatkin tavarat pitäisi vielä pakata... Huhhuh.
Karuso on tuntunut treenissä ihan hyvältä, mutta en silti odota vielä supertulosta. Kouluradalla on hiomisen varaa, niin omassa istunnassani kuin hevosen herkkyydessä. Mutta silti on hieno päästä vihdoin takaisin isolle radalle.
Lautta lähtee illalla klo 23, ja aamulla olemme jo paljon lähempänä kisapaikkaa. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin!
29.5.
Sain juuri kuulla, että olen jo kvalifioitunut EM-kisoihin :))) FEI:n säännöt muuttuvat jatkuvasti, joten nyt uusien tietojen valossa kävi ilmi, että minulla on jo vuosilta 2004 ja 2005 kisaan tarvittavat tulokset. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että en joudu matkustamaan kauas Skotlannin Bramhamiin, vaan voin kilpailla Puolan World Cupissa lyhyen vaikean kilpailun, ja lisäksi ottaa pari muuta valmistavaa kilpailua ennen Pratoni del Vivaroa. Yess!
Tänne on tullut kesä, mikä on ihanaa. Toisaalta se merkitsee meille massiivista rakennusprojektia. Teemme autotallia, uima-allasta ja talon laajennusta, ja pihamme on hävityksen vallassa. Talli on ääriään myöten täynnä, ratsastuksessa on jopa 30 hevosta. Niistä minä liikutan neljä hevosta päivittäin, sillä aikaa kun pikku-Emil nukkuu. (ristiäisetkin pitäisi järjestää jossain välissä...)
Nyt odottelen Strömsholman kahden tähden kisaa, jonne lähdemme Karren kanssa testaamaan yhteistyötämme. Oma palautumisprosenttini on ehkä 80 % siitä mitä olin ennen vauvan odotusta. Mutta en ole huolestunut - EM:iin mennessä uskon jo olevani ihan sataprosenttisessa kunnossa, toivottavasti sitä on myös hevonen.
14.5.2007
Back on track! Nyt se on sitten ohi, ensimmäinen kenttästartti äidiksi tulon jälkeen, ja vieläpä siis äitienpäivänä :) Aloitin kauden peräti yhden tähden tasolta Karnun (=Karuso) kanssa. Hän oli tooodella innoissaan päästessään radalle. Minustakin oli kivaa, mutta taso oli aivan riittävä tällä treenaamisella. Karnu olisi kyllä hypännyt isompiakin esteitä. Se oli niin tohkeissaan jo verryttelyssä, että se pukitteli (!!) ensimmäistä kertaa 14-vuotisen uransa aikana kouluverryttelyssä.
Rataesteet olivat ihan ok, siis Karnun puolesta. Minä olin vielä vähän jäässä, en oikein pystynyt olemaan niin rento kuin olisin halunnut. Mutta pääasia oli hyvän fiiliksen hakeminen eikä voitto...paitsi voittohan siitä sitten tuli, vein niin sanotusti tikkarit lapsilta.
Maastossa oli mahtava päästellä, tosin Karnu oli välillä vähän liiankin innokas tehtäviinsä.
Kauden päätavoite on tietenkin EM-kisoissa, jonne meidän pitäisi nyt hankkia kvaali. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että jo ensi vuonna on olympialaiset. Tuntuu kuin Ateenaan valmistautumisesta olisi vasta hetki.
Hauskaa kauden alkua kaikille, nythän edessänne on Mannerheim-kilpailu jonne rutkasti onnea etenkin oppilailleni.
27.4.2007
Hei pitkästä aikaa! Aika on mennyt heittämällä uuden ihmisen kanssa. Ja vähän hevostenkin.
Pojasta taitaa tulla nimeltään Emil, jonka päätimme Fredden kanssa jo laitoksella. Kyseessä ei ole mikään suvussa kulkeva nimi, vaan lapsi vain yksinkertaisesti näytti aivan Emililtä!
Hän on aika rauhallinen kaveri, ja alamme saada päivään ihan hyvän rytmin. Yöllä hän voi syödä puolikin tuntia, joka tuntuu hieman uuvuttavalta, mutta vain hieman. Silmiään raottava lapsi on parasta mitä voi aamulla vierestään löytää.
Olen kivunnut takaisin hevosen selkään. Ratsuna on vanha kunnon Karuso, jolla on helppo ratsastaa vaikka oma kroppa ei olekaan vielä aivan sataprosenttisessa kunnossa. Se on niin hyvin avuilla eikä kisko minua pois satulasta nuorten hevosten tavoin. Ja on myönnettävä, että Karnu tuntuu itse asiassa paremmalta nyt kun en ole itse ratsastanut sillä. Hehee! Analyysini tilanteesta on se, että kun Karuso on saanut ottaa vähän rennommin, se on mukavampi ratsastaa. Sehän on kotona melkoinen laiskuri.
Aloitan kisat parin viikon päästä, menemme peräti yhden tähden luokkaan jotta saamme taas tuntuman takaisin puolin ja toisin. Sen jälkeen vuorossa on pari vaikeaa kisaa Ruotsissa, ja sitten pohdiskelen lähdenkö Bramhamiin vai Puolaan hakemaan EM-kvaaleja.
Estehevoset pysyvät Freddellä Ruotsin mestaruuskilpailuihin saakka. En halua haalia itselleni nyt liikaa tehtävää, koska haluan nauttia jokaisesta hetkestä kun vauva on pieni enkä mennä asioiden edelle. Äitini on auttamassa lapsen hoidossa, joten tilanne on nyt aivan ihanteellinen, samoin kuin Skånen kevään ilma.
8.4.2007
Hei kaikille, halusinpa kertoa, että tätä blogia päivittää nyt tuore äiti! Herrasmiehemme syntyi 5.4. ja ne tärkeät mitat olivat 55 cm ja 3800 g. Tässä siis oma panoksemme pojat-ratsaille-projektiin ;)
2.4.2007
Haluaisin kertoa teille muitakin kuin hevosuutisia, mutta ei ole mitään kerrottavaa... Hohhoijjakkaa. Vauva lepäilee kaikessa rauhassa vatsassani, ja minä saan tyytyä groomin hommiin. Kuskaan Freddelle hevosia kentälle ja siivoan karsinoita jotakuinkin kypsänä... Huomenna taas neuvolaan kuulemaan päivän tilanne.
Olimme viikonloppuna Vellingessä kisoissa. Siellä meni oikein hyvin, Fredde ja Oazis voittivat pääluokan 135 senttiä, ja Karrekin oli siinä sijoituksella. Myös nuoret hevoset pärjäsivät hyvin. Sanna Siltakorpi debytoi 135-tasolla yhdellä kiellolla, joten sekin voidaan laskea plussan puolella oleviin kokemuksiin.
Vaikka kilpailutauko tuntuu turhauttavalta, voin kuitenkin aina lohduttautua sillä, että ratsastus on laji, jossa ikä yleensä vain parantaa tuloksia. Täällä Ruotsissa melkein 50-vuotias esteratsastaja Royne Zetterman voitti juuri world cup-osakilpailun, ensimmäisen elämässään, vaikka ratsastusuraa oli takana jo vuosikymmeniä. Lohdullista!
26.3.2007
Nyt voin todella allekirjoittaa sanonnan odottavan aika on pitkä... Laskettu aika oli ja meni, mutta vauvaa ei vain kuulu, ja lääkärit ovat sitä mieltä että hyvin voidaan vielä odotella parikin viikkoa! Huhhuh.
Olen tehnyt kaikkia aivan normaaleja asioita, juossut ja liikuttanut hevosia maasta, nostellut puomeja ja tehnyt tallitöitä, mutta vauva ei ole moksiskaan. Joten odotus sen suhteen jatkuu.
Hevosemme ovat viisaampia, meille on syntynyt kaksi varsaa ja kolmatta vielä odotetaan. Yksi varsa tuli quite easylaisesta tammasta ja toinen 150-luokkia hypänneestä Fredden Candycanista. Kummankin isä on täällä Flyingessä hetken aikaa vaikuttanut Corial, joka valitettavasti menehtyi hyvin nuorena katkaistuaan jalkansa tarhassa.
Olimme viikonloppuna Grevegårdenissa kisoissa, joissa Sintti aka Oazis otti GP-luokassa kaksi alas, mutta suorituksena rata oli joka tapauksessa hyvä. D'artagnan debytoi 150-luokassa yhdellä pudotuksella ja nuoret hevoset pärjäsivät mukavasti 120-tasolla. Myös herra Karuso pääsi kisoihin starttaamaan yhden 120-luokan. Hän aiheutti kyllä melkoista draamaa ennen yhtäkään estettä karkaamalla lastauksen (krhm) yhteydessä kisa-alueella. Sydän kurkussa seurasin sen riehumista vapaana, ja ajattelin että jos nyt ei vauvakin lähde pelästyksestä liikenteeseen niin jo on kumma. Karre tuli kuitenkin takaisin autolle sen jälkeen kun se oli riehunut häntä pystyssä pitkin lastausaluetta...
No, ei nyt sitten muuta kuin takaisin odottelemaan. Ilma on ihana ja hiekkakentällä pääsee jo hyppäämään, joten ei hullumpaa elämää sittenkään.
14.3.2007
Hei pitkästä aikaa… Täällä on tukevat paikat; olen nyt ihan viimeisilläni ja odotan vain että saisin vauvan jo syliini sen sijaan että hän kelluu sisälläni. Vanhempani ovat olleet suureksi avuksi vauvaan liittyvissä hankinnoissa. He etsivät vauvalle vaunut, sängyn ja muut älttämättömät tavarat. En ole juurikaan shoppailusta nauttiva ihminen, joten minulle (ja Freddelle) on vain helpotus, että joku muu miettii nämä asiat puolestamme.
Olen laittanut kaiken tarmoni tallitöihin ja hevosten valmentamiseen maasta käsin. Olen aivan vakuuttunut siitä, että kokopäiväinen valmentajan työ tulee aikanaan olemaan ainakin osa työnkuvaani. Nyt on kuitenkin vielä omaa kunnianhimoa jäljellä niin paljon, että haluan edelleen kilpailla. Toisaalta olen saanut kiitoksia siitä kun olen jaksanut työstää hevosia maasta käsin; hevoset ovat tuntuneet paremmilta ratsastaa sen jälkeen, mikä on tietysti minulle pakitsevaa.
Nuoret hevosemme ovat aloittaneet kilpailukauden. Erityisen kiinnostava hevonen on mielesteäni aikanaan omistamani estehevosen Cool Inin (i: Robin Z) täyssisko Cool Out, joka opettelee nyt kilpahevosen uraa. Siinä on kaikki palaset kohdallaan mitä hyvään kilpahevoseen tarvitaan. Cool Ininhän myin aikanaan Helena Lundbäckille, koska sain siitä tavallaan liian hyvän tarjouksen. Se harmitti aikanaan, mutta toisaalta jostain pitää luopua saadakseen vastaavasti rahoitusta muun valmentautumisen järjestämiseen.
Fredde on kilpailuttanut aikuisia hevosiamme, ja kaikki ovat saaneet paljon hyviä sijoituksia. Näistä makein oli yhden nk. Elitkisan karsintavoitto 150-tasolla. Siitä on hyvä jatkaa kun saamme tuoreimman perheenjäsenemme vain nyt ulkoistettua uusiin vaunuihin...
1.2.2007
Tulin juuri neuvolasta tarkastuttamasta, että kaikki on vauvan suhteen hyvin. Ja hyvin siellä voitiin :) Nyt vedän tallikamppeet takaisin niskaan ja lähden tallihommiin.
Hevosilla hypätään tällä viikolla isompaa, koska viikonloppuna edessä ovat Helsingborgin kilpailut, joissa Fredde hyppää kolmella hevosella. Fredde on myös vapauttanut Karuson talvinaftaliinista ja hyppäsi sillä nyt myös ensimmäistä kertaa talvilevon jälkeen. Karuso oli tapahtumasta hyvinkin tohkeissaan, mutta ei pääse kylläkään viikonloppuna kisoihin. Nuoret hevoset pääsevät tutustumaan esteisiin Flyingen pay´n´jump-"kilpailuissa", joka ei oikeastaan ole lainkaan kilpailu vaan tilaisuus, jossa pätevä ratamestari rakentaa radan hyväpohjaiseen Flyingen maneesiin, ja radan saa käydä hyppäämässä ilman sen kummempaa byrokratiaa sillä korkeudella kun omalle hevoselle sopii. Erinomainen harjoittelumuoto, eräänlainen kilpailusimulaatio siis. Tällaisia pitäisi olla jokaisella maneesitallilla läpi talven, etenkin Suomessa jossa talven virallinen kisatauko on pitkä kuin nälkävuosi.
Lähden mukaan seuraamaan kilpailuja (ja ennen kaikkea jännittämään...), mutta ajamme joka yöksi kotiin. Meiltä on Helsingborgiin vain noin tunnin matka, joten tulen mielelläni kotiin nukkumaan. Se on kuitenkin niin harvinaista herkkua, vaikka viimeinen valmennusmatka "ulkomaille" on nyt takana. Olin nimittäin viikonloppuna Suomessa valmentamassa. Nuorten joukkue näyttää oikein hyvältä, ja viime kerran lupaus "korjaan kaksi konkreettista asiaa täksi valmennuskerraksi" oli otettu tosissaan. Hyvä! Ratsastuksessa asiat eivät muutu, jos ongelmiin, tylsiinkin, ei aktiivisesti puututa.
Toivon, että jonain päivänä meillä on Suomessakin joukkue sekä poneissa, junnuissa ja nuorissa - ja sitä tietä joskus senioreissakin edustamassa arvokisoissa. Tämä ajatus mielessä on hyvä aloittaa uusi vuosi.
23.1.2007
Nyt sitä tulee, nimittäin lunta. Syksyllä on ollut mahtava treenata, koska hevosia on voinut liikuttaa maastossa melkein samaan tapaan kuin kesällä. Mutta nyt kamalat myrskyt ja huima lumentulo aiheuttavat kovasti lisävaivaa päivitäisiin kuvioihin. Jo hevosten lomittaminen ja tarhaaminen on oma ohjelmanumeronsa...mutta minullahan on nyt siihen hyvin aikaa.
Olen jättänyt ratsastuksen nyt sikseen. Fredde ja Sanna vastaavat Karren liikuttamisesta, ja tietenkin myös nuorten hevosten. Niitä meillä oli peräti seitsemän kilpailuissa viime viikonloppuna. Kukin hyppäsi nollan 110-luokassa, joten voimme olla niihin tyytyväisiä. Nyt tulossa on rauhallinen viikonloppu, koska kukaan hevosista ei kisaa. Sen sijaan ensi viikonloppuna alkavat taas nk. eliittikisat eli täkäläiset A-kisat. Ruotsissa kilpalijoiden määrä on niin suuri (yhdessä 140-luokassa voi olla helposti 120 lähtijää), että kilpailijoita joudutaan karsimaan tietynlaisen pistelaskujärjestelmän mukaan. Kaikki ratsastajat eivät siis saa osallistua mihin kisaan hyvänsä. Ensi viikonlopun kisat ovat Helsingborgissa, siis varsin lähellä meitä, ja sinne lähtee Fredde Oaziksella ja D´Artagnanilla.
Itse tulen viettämään viikonlopun Ypäjällä valmennuksen merkeissä. Kyseessä onkin viimeinen lentomatka ennen lopullista mammalomalle siirtymistä. Pidän kyllä vielä kotitallilla valmennuksia ja auttelen tallissa. On ihan mielenkiintoista seurata hevosten työstämistä maasta käsin. Maltan aika hyvin olla puuttumatta hevosten liikuttamiseen, jos joku ei aivan selkeästi ole menossa pieleen. En ole siinä mielessä mustasukkainen, että jos hevonen näyttää iloiselta ja tyytyväiseltä, niin minäkin olen tyytyväinen.
12.1.2007
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Olimme Fredden kanssa viikon Alpeilla laskettelemassa perinteiseen joulutapaan. Nautin koko viikosta, koska matkalla pääsee todella irti vapaata kaikista kotiasioista. Jos koitan pitää vapaata täällä kotinurkissa, teen kuitenkin koko ajan jotain jonka koen hyödylliseksi. Aina on liikutettavia hevosia, hoidettavia paperiasioita, kotitaloushommia... Vaikka niissä en todellisuudessa ole mikään ässä ;)
Aloitin valmennusten pitämisen heti matkalta palattua. Kierrän talleilla pitämässä aivan perusvalmennuksia. Moni sanoo, että pitäisi jo ottaa vauvan vuoksi rauhallisesti ja levätä ja syödä kahden edestä ym. ym. vakioneuvoja, mutta vaihtoehtoja ei kauheasti ole - jos olen yksin kotona kuten nyt ja hevoset pitää ruokkia, niin kukas paalin nostaa jos en minä? No, totta kai pidän järjen päässä, mutta itse en ainakaan vielä pysty asettautumaan vain äidin rooliin odottamaan. Arkemme on niin täynnä hevosten mukanaan tuomia velvollisuuksia, että aivan käytännössäkin jonkinlainen täyslepo olisi mahdotonta.
Olen kuitenkin joulun jälkeen jättänyt ratsastuksen kokonaan. Olen tehnyt nyratkaisun ihan fiilispohjalta. Käytännössä ratsastaminen ei varmasti tuottaisi mitään ongelmia, mutta jotenkin vain itselle on tullut tunne, että nyt on se aika jolloim meikäläisen pitää hetkeksi rauhoittua.
Ratsastamisen sijaan teen hevosten kanssa paljon juoksutustyöskentelyä. Laitan ympyrälle neljä puomia, mikä on kaikessa yksinkertaisuudessaan hevosille yllättävän vaikeaa! Kokeneet hevoset kuten Karre osaavat kyllä asetella jalkansa puomeilla ilman ratsastajan vekslaamista, mutta nuoret 3-4-vuotiaamme ovat välillä aivan hukassa. Tällainen työskentely on kuitenkin erittäin opettavaista sekä hevosille että minulle. Kun näkee hevosen vapaana puomeilla, saa todella hyvän käsityksen sen tasapainosta ja vinouksista. Yleensä tällaista hommaa ei vain ehdi tehdä, mutta nyt on vapautunut aikaa tavalliselta ratsastukselta.
Fredde ja Anna ovat tänä viikonloppuna Tanskan Århusissa kilpailuissa. Olisin todella halunnut mennä mukaan turistina, mutta jonkunhan on pakko hoitaa kotiin jäävät hevoset... sanna on Suomessa käymässä opintojensa lähijakson vuoksi, joten kukapa täällä ruokkii ja ulkoiluttaa hevoset - minäpä tietysti.
22.12.2006
Joulunvietto meillä alkaa jouluratsastuksesta. Skånen lempeät talvet sallivat pienten maastoesteidenkin hyppäämisen vielä tähän aikaan vuodesta. Taidan kuitenkin itse ottaa rauhallisesti pullistuvan muotoni kanssa.
Muuten tallissa on rauhallista - jopa liiankin rauhallista, koska minä ja Fredde joudumme tekemään tallityöt ;) Hevoset saavat jotain ylimääräistä hyvää joulun kunniaksi.
Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille!
10.12.2006
Voi tätä Skånen "talvea". Vettä sataa, on pimeää ja jokainen paikka on täysin kuran ja ravan vallassa. Tämä teettää hoitajille - itse aisassa meille hoitajille, sillä minäkin olen yhä vahvemmin huoltojoukoissa - valtavasti lisätyötä, sillä kaikki suojat ja pintelit ovat yhden käyttökerran jälkeen niin kuraisia, että ne pitää pestä. Sitten kura tukkii pesukoneet ja Fredde on iloinen saadessaan lisää korjauspuuhaa...
Olen itse käynyt todella paljon valmentamassa. Kysyntää on jatkuvasti enemmän kuin mitä pystyn tekemään, mikä tuntuu hyvältä tulevaisuutta ajatellen. Jos joskus maltan luopua kilparatsastajan urasta, voin jakaa kaikkea oppimaani oppilailleni ja jatkaa kilpailujen maailmassa heidän kauttaan.
Täällä Flyingessä ratsastettiin edellisviikonloppuna Ruotsin mestaruuskilpailut. Fredde hyppäsi Oaziksella saaden hienoja sijoituksia, he olivat mm. toisia perjantain 145-luokassa, ja saivat toisenkin sijoituksen samalta tasolta. Varsinaisiin mestaruusluokkiin Fredde ei osallistunut sopivan hevosen puutteessa. Täydelliset tulkset näet osoitteesta www.equipe.nuRatsastan edelleen vielä jonkun verran, ja valmennuksia olen ajatellut pitää helmikuun alkuun saakka. Sitten alan odotella uutta kaveria maailmaan - ja suunnitella kisakalenteria. Ensimmäiset kilpailut on nimittäin jo merkitty minulle ja Karrelle huhtikuuhun.
24.11.2006
Ratsastus vähenee, mutta työn määrä on vakio. Juoksen valmentamassa ympäri maailmaa pää kolmantena jalkana. Tämän viikonlopun olen Suomessa katsastamassa uusia maajoukkuevalmennettavia Ypäjällä. Sekä valmentaminen että toisten seuraaminen kilpailupaikoilla nyt kun ei ole omia kisakiireitä on varmasti ihan hyödyllistä tulevaisuutta ajatellen. Kun kilpailee itse, keskittyy vain omaan suoritukseen ja voitonhimoon ;) Nyt kun voin rauhoittua seuraamaan kisoja vain katsomosta, huomaan hyvin selvästi muiden tekemät virheet ja koitan oppia niistä. Mielestäni se vanha totuus pitää edelleen paikkansa, että toisten ratsastusta katsomalla voi oppia todella paljon.
Fredde vastaa hevosten kilpailuttamisesta nyt kokonaan. Nuorten hevosten kilpailukausi jatkuu, ja isompia luokkia hän hyppää sekä omilla hevosillaan että Oaziksella meillä kotona Flyingessä, sillä täällä pidetään esteratsastuksmikäen SM-kisat.
Itse liikutan 3-4 nuorta hevosta päivässä, mutta vain tasaisella. Karuso lenkkeilee edelleen vain ulkona pitkässä lomakarvassa, mutta ennen joulua se klipataan ja alan pikku hiljaa rakentaa sen kuntoa ensi kautta ajatellen. Pystyn luultavasti ratsastamaan sillä vielä melko pitkään itse.
6.11.2006
Hurraa! Pääsen hevosen selkään jo ilman avustajaa, samoin selästä pois. Tästä huolimatta olen aika kahden vaiheilla vklopun kilpailujen suhteen. Monet ystäväni ovat varoitelleet ottamasta turhia riskejä, ja alan ehkä itsekin kallistua sille kannalle. Kilpaurheilijana vain on vaikea luovuttaa, kun haasteita on jatkuvasti tarjolla. Mutta vielä on viikko aikaa miettiä asioita. Strömsholman kilpailut ovat nk. eliittikilpailut, eli niihin osallistuu maan parhaimmisto. Ruotsissa kilpailijoiden määrä on valtava - yhdessä 140-luokassa voi startata reilusti yli sata ratsukkoa - että ratsastajia joudutaan karsimaan juuri näihin eliittikilpailuihin.
Strömsholmassa ratsastavat muun muassa Malin Baryard, Maria Gretzer ja Peder Fredricson. Voin vain ihmetellä Malinin energiaa: hän kilpailee jatkuvasti ympäri maailmaa, on pienen lapsen äiti, superjulkkis ja nyt hän hän on nyt avaamassa sisustusliikettä New Yorkiin. En voi kuin ihailla vauhtia...
2.11.2006
Kylkiluut paranevat pikku hiljaa, mutta olo on silti hiukan puolinainen. Nyt on vain totuteltava siihen, että päivärutiinit muuttuvat vääjäämättä siihen suuntaan, että ratsastus jää minulta vähemmälle.
Fredde kilpaili viikonloppuna Karlshamnissa estehevosillamme, muun muassa Oaziksella, johon hän otta nyt tuntumaa voidakseen olla sen kuskina sen ajan kun en itse voi ratsastaa.
Tulokset olivat mukavia ja tuovat luottamusta siihen, että maailma jatkaa pyörimistään ilman minuakin ;) hevosten ratsastaminen siirtyy joka tapauksessa aika paljon nyt Fredden harteille, samoin tallityttöjen. Minun roolikseni jää se, että olen tytöille valvova silmä. Katson siis heidän ratsastustaan siten, että suuntaviivat pysyvät koko ajan jotakuinkin oikeina.
Karren syksy sujuu estekilpailujen merkeissä. Se tulee hyppäämään 130-140 luokkia, ja muuten se liikkuu kuten aina ennenkin; ratsastajat vain vaihtuvat.
Kiirettä ratsastustauko ei juuri vähennä. Aikani kuluu valmennuksissa; käyn edelleen säännöllisesti Tukholmassa treenaamassa ja kysyntää olisi koko ajan enemmän kuin mihin pystyn venymään.
Suomeen tulen seuraavan kerran marraskuun lopussa, jolloin pidetään kenttäseminaari.
Jollain aivopuoliskolla koitan ehtiä ajattelemaan myös talomme laajennusta. Sen on tarkoitus käynnistyä keväällä. Talomme on nykyisellään hyvä kahdelle ihmiselle, jotka asuvat suurimman osan vuorokaudesta tallissa ;) Kun vauva syntyy tarvitsemme kuitenkin lisää tilaa, sillä nykyisellään talo on ikäänkuin laajennettu kesämökki tai yksiö.
26.10.2006
Netissä on kommentoitu aika paljon suomenkielentaitoani. En ihmettele, sillä olen kymmenen vuoden Ruotsissa asumisen aikana kehittänyt aivan oman kielen, kymskånskan. Se on sekoitus Kymenläänin miesie-murretta sekä riikinruotsia skånelaisin maustein. Etenkin hevostermien käyttäminen on usein suomeksi kankeaa, koska työkaverini ja kontaktini ovat ruotsinkielisiä. Kieleni ei ole pitkään aikaan päivittynyt suomalaisittain hevosasioissa.
Muuten koitan pitää jonkinlaisen kielituntuman lukemalla suomalaisia lehtiä ja kirjoja. Parasta lukemista on mielestäni Suomen Kuvalehti, jonka äiti tilaa minulle tänne Skåneen. Sitä lukemalla pysyy kartalla Suomen asioista, kuten politiikasta ja yhteiskunnallisista jutuista.
Juorupuolella tunnen paremmin Ruotsin. Täällä on muutamia ratsastajia, jotka ovat valtakunnan julkkiksia. Heistä yksi on ystäväni Malin Baryard, joka on viikottain esillä mediassa.
20.10.2006
Tuntuu hiukan tylsältä olla täällä Helsingissä ilman hevosta, koska Areena näyttää hienolta ja tekisi itse mieli olla kilpailemassa, etenkin kun edellinen kilpailu päättyi niin kuin päättyi.
Tänään julkaistiin Helsingin Sanomissa tieto, että odotan vauvaa. En olisi kertonut asiasta vielä mitään, jos olisin päässyt kilpailemaan, koska se saa monet ihmiset vain turhaan huolestuneeksi. Ajatuksenani on kilpailla
vielä Strömsholman kilpailuissa Ruotsissa. Olen saanut paljon neuvoja ja tukea ystävältäni Malin Baryardilta, joka on yhdistänyt äitiyden ja urheilun omassa elämässään menestyksekkäästi.
Olen tavannut valtavan määrän tuttuja, ja kiertänyt sponsoritilaisuudesta toiseen. Vaikka edustaminen on mukavaa, se on välillä myös uuvuttavaa. Toisaalta ymmärrän urheilijana edustustyön välttämättömyyden. Hyvän urheilijan pitää kyetä löytämään itselleen tukijoita. Sponsoritoiminta on nykyisin kaksisuuntainen tie, eli tukija ei ole vain laskuautomaatti, vaan urheilijan pitää myös hoitaa sopimuksesta oma osuutensa.
Jaoin kasoittain nimmareita SRL:n osastolla. En koskaan totu ajatukseen, että olen jonkun idoli :) DVD on herättänyt paljon kiinnostusta, ja olen iloinen että teimme sen, vaikka kesällä tehdyt kuvaukset olivatkin aika työläät.
Viikonloppu jatkuu kiireisenä, ja sunnuntai-iltana lennän vasta kotiin, jossa Fredde on pitämässä kotia ja tallia pystyssä.
19.10. 2006
Helsinki International Horse Show alkaa. Olen pettynyt, koska en pysty ottamaan hevosta mukaan. Osallistuin Norrköpingin A-kilpailuihin kaksi viikkoa sitten ja katkaisin siellä kylkiluuni. Olin Oaziksella kilpailujen GP-radalla – hienoa sinänsä – ja rata oli mennyt suhteellisen hyvin viimeiselle suhteuteulle saakka.
Esteiden optisuus sai ilmeisesti hevoset jotenkin hämääntymään, koska samalla esteellä sattui toinenkin onnettomuus. Saimme huonon hypyn toiselle osalle, ja sen seurauksena putosin Oaziksen selästä. Minun tuurillani laskeutumisalustana sattui olemaan toisen esteen johde, johon rymäytin kylkiluuni murskaksi. Lonkka sentään säästyi, vaikka se sai vain kovan osuman.
Vuosi 2006 ei ole ollut minun kauteni. Olo on ollut tyhjä epäonnistumisten jälkeen. Olin toivonut Horse Show´sta itselleni kivaa vastapainoa menneen kauden vastoinkäymisille, mutta nyt sekin mahdollisuus on mennyttä.
Otan nyt viikonlopun edustamisen kannalta. Teen monta haastattelua ja nimmarikeikkoja sponsoreideni ständeillä. Ja aina on tietysti mukava tavata tuttuja ja kavereita, koska Suomessa tulee käytyä niin harvoin. Tyypillistä kyllä, tänään alkoi lentolakko, joka tuotti omat viivästyksenä Areenalle tuloon. Mutta nyt olen täällä ja aion nauttia viikonlopusta ikään kuin minilomana.
|
